Kustaa H. J. Vilkuna tarkastelee teoksessaan teemoja, jotka palautuvat valtaan, ihmiseen ja ihmisten käsityksiin yhteiskunnasta ja moraalista. Vallan ytimessä valtakunta haluttiin harmonisoida muuttumattomaksi, moraalin määrittelemäksi yhteiskunnaksi, mikä käytännössä osoittautui mahdottomaksi. Samalla kun esivallat – valtio ja kirkko – kirjoittivat sääty-yhteiskunnan ideologiaa lakeihin, asetuksiin ja muihin sääntöihin, kansa eli tavallaan, ideologiasta piittaamattomana tai sääntöjä mieleisekseen muuntaen.
Mielenkiintoinen teos käsittelee esivallan ja yksilön suhdetta erilaisista näkökulmista. Se selvittelee myös erilaisuuden vastaanottoa ja sietämistä pureutumalla moraalijärjestelmiin ja niissä tapahtuneisiin muutoksiin.