Suomen turvallisuuspoliisi pyrki määrätietoisesti saamaan selkoa upseerien seurassa liikkuneista, hämäräperäisiltä vaikuttaneista ja vakoilutehtäviä suorittaneista naisista vuosina 1919-1944.

Kirja kertoo ennen kaikkea valvontatyön arjesta, jossa vakoiluepäilyt pyrittiin varmistamaan. Mukana on niin perusteettomasti epäiltyjä seikkailijattaria kuin maanpetoksesta tuomittuja.

Historiantutkija Piia Vuorinen pöyhii myyttiä viettelevästä naisvakoojasta, joka harvoin vastasi todellisuutta. Myyttiä ylläpiti valtion turvallisuudesta vastanneiden miesten lisäksi lähes koko yhteiskunta.