Liettuan kansalliseepos on opetusrunoelma Vuodenajat (alkuteos Metai). Toisin kuin muut lähialueitten kansalliseepokset, Vuodenajat kertoo arjen sankareista, köyhistä feodaalitalonpojista, joiden urotyöt ovat arkista aherrusta. He yrittävät selviytyä niin kesän töistä kuin talven niukkuudesta ja omien peltojensa lisäksi joutuvat antamaan työpanoksensa kartanolle.

Herroille on runoelmassa varattu konnanrooleja, mutta konnia on myös talonpoikien joukossa.

Vuodenajat saarnaa talonpoikien suulla lakia niin herroille kuin talonpojillekin, jotka usein seurasivat herrojen huonoa esimerkkiä. Erityisesti pahennusta herättivät kiroilu ja ruokarukouksen laiminlyöminen sekä ahneus, mässäily, juopottelu ja irstailu. Huonojen esimerkkien lisäksi puhujat ottavat esille hyviä. Ahkeruus, ystävällisyys ja tyytyväisyys ovat hyveitä, joita talonpoikien tulisi noudattaa. Teoksen perusvire on realistinen, vaikka tyylikeinona käytetään mm. huikeaa liioittelua.