Venäläinen runoilija Anna Ahmatova (1889-1966) saavutti kotimaassaan klassikon aseman jo 1920-luvulla. Hän kirjoitti ensimmäisen runonsa 11-vuotiaana ja julkaisi esikoiskokoelmansa 23-vuotiaana. Toisin kuin monet muut taiteilijat Ahmatova ei lähtenyt maanpakoon vallankumouksen jälkeen. Nuorten naisten palvoma runoilija muuttui ajan myötä koko kansan tunteiden tulkiksi, jonka runoissa kuvastuu Venäjän ja Neuvostoliiton traaginen historia.

Anna Ahmatova eli suurimman osan elämästään Pietarissa, Fontankajoen varrella Seremetevin palatsin siipirakennuksessa. Vuonna 1989 "Fontankan talossa" avattiin Anna Ahmatova -museo.

Kirjassa valokuvataiteilija Anne Hämäläinen taltioi jälkiä runoilijan elämästä tämän entisessä kodissa. Lähikuvat Ahmatovan esineistä ja miljööstä yhdistyvät historiallisiin arkistokuviin. Valokuvataiteilijagraafikko Sanni Sepon kollaaseissa Hämäläisen värikuvat ja museon mustavalkoiset kuvat sekoittuvat 1920-luvun venäläistä tyyliä muistuttavaksi kokonaisuudeksi. Pirjo Aaltosen teksti kertoo Anna Ahmatovan elämästä Fontankan talossa.