Anna Laakkosen tutkimus on kattava suomalaisten toimintaa neuvostolehdistössä laajemmin käsittelevä teos. Laakkonen osoittaa, kuinka suomenkieliset sanomalehdet toimivat osana neuvostovallan propagandakoneistoa 1920- ja 1930-luvuilla. Tutkimus perustuu mittavaan Neuvostoliitossa tuotettuun lehdistö- ja arkistoaineistoon.

Suomenkielisten neuvostolehtien, kuten Petroskoissa julkaistun Punaisen Karjalan, tavoitteena oli integroida suomalaiset osaksi neuvostoyhteiskuntaa. Lehti edisti neuvostovallan tavoitteita suomalaisten keskuudessa luomalla neuvostopropagandasta omia suomalaisia versioitaan. Samalla se rakensi suomalaista neuvostohistoriaa omilla kertomuksillaan Suomena ja Venäjän sisällissodasta.

Näiden kertomusten kautta lehti loi myös mielikuvia suomalaisesta yksilöstä, joka oli omaksunut neuvostovallan ihanteet. Punaisen Karjalan kertomukset näistä esimerkillisistä suomalaisista neuvostoihmisistä olivat vastaus neuvostojohdon laajempiin ideologisiin tavoitteisiin.

Suomalaisen neuvostoihmisen tarina päättyi Punaisen Karjalan osalta Stalinin vainoihin. Lehti lakkautettiin ja käytännössä kaikki sen keskeisissä asemissa työskennelleet toimittajat teloitettiin suuren terrorin aikana vuosina 1937–1938.