Käsitykset aikuisten ja lasten suhteista sekä lasten keskinäisten suhteiden merkityksestä lasten kasvulle ja kehitykselle muuttuvat jatkuvasti. Toisaalta myös käsitykset varhaiskasvatuksen instituutioiden tehtävistä ovat murroksessa: suomalainen julkinen varhaiskasvatus on tällä hetkellä nivoutumassa entistä vahvemmin osaksi elinikäisen kasvatuksen ja koulutuksen jatkumoa. Nämä muutokset edellyttävät varhaiskasvatuksen pedagogisten käytäntöjen kehittämistä: on löydettävä uusia tapoja tehdä lapsille mahdolliseksi oppiminen, maailman tutkiminen ja ratkaisujen löytäminen lasta askarruttaviin kysymyksiin. Teoksessa kuvataan kirjoittajien omiin tutkimuksiin pohjautuen varhaispedagogiikan keskeisiä ilmiöitä ja pedagogisten käytäntöjen kehittämistä. Kirjoittajien yhteinen lähtökohta on, että lapset ovat aktiivisia oman elämänsä rakentajia ja että lapset ovat ja elävät vuorovaikutuksessa sosio-kulttuurisen ympäristönsä kanssa.
Näistä lähtökohdista kirjoittajat tarkastelevat myös aikuisten ja lasten pedagogista suhdetta. Kokonaisuutena teos hyödyntää uusinta lapsi-, lapsuus- ja oppimisen tutkimusta. Kirja on tarkoitettu oppikirjaksi alan opiskelijoille, erityisesti yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin, sekä täydennyskoulutuksen materiaaliksi ammattilaisille. Teos palvelee myös toisen asteen oppilaitosten opettajia opetuksen taustamateriaalina sekä luokanopettajille suunnatussa esi- ja alkuopetuksen koulutuksessa. Teoksen toimittajia ovat varhaiskasvatuksen professorit Kirsti Karila (Tampereen yliopisto) ja Lasse Lipponen (Helsingin yliopisto). Kirjoittajilla on vankka varhaiskasvatuksen osaaminen. He toimivat varhaiskasvatuksen professoreina ja tutkijoina viidessä eri yliopistossa Suomessa. Kirjoittajat: Eila Estola, Jaakko Hilppö, Maritta Hännikäinen , Kirsti Karila, Kristiina Kumpulainen, Lasse Lipponen, Hilkka Munter, Anna-Maija Puroila, Raija Raittila, Niina Rutanen
