Suomi pyöri ennen rukiin varassa. Tärkeitä olivat leivän, mämmin, karjalanpiirakoiden ja kalakukkojen lisäksi myös oljet, jotka ovat rukiilla erityisen pitkät. Köyhempi kansa luotti peltojen kaskeamiseen, joka antoi lupauksen omavaraisuudesta. Riihi – suomalainen keksintö – takasi viljalle paremman säilyvyyden ja teki siitä vientituotteen.
Kansallisviljamme ruis on kuitenkin oikeastaan keskiaasialainen rikkaruoho. Sieltä se kulkeutui kauas pohjoiseen, missä ei edes vehnä kasvanut. Niinpä ruista alettiin syödä. Rukiin historia kertoo paljosta muustakin: kulttuureista, taloudesta sekä kasvin alkuperää jäljittäneen botanisti Vavilovin kaltaisista erikoisista hahmoista.
Rukiin viljava historia on vetävä, tarinallinen tietoteos. Annika Luther kirjoittaa kiinnostavasti ja ymmärrettävästi viljelyskasvien jalostuksesta, nälkävuosista, ruiskukasta oikeistopuolueen symbolina sekä suuresta geenipankista, jossa ruista säilytetään tuleville sukupolville.
Annika Luther on koulutukseltaan biologi ja työskentelee biologian, maantieteen ja ihmisen ekologian lehtorina Töölön lukiossa. Kirjailijana häneltä on julkaistu aiemmin kolme romaania ja kuusi nuortenromaania.
Kuvitus Herta Donner.
