Tämä kirja on tarinaa Lapin tietäjistä, ”noidista ilman rumpua”. Vaikka rumpu vaikeni Lapissa jo vuosisatoja sitten, ja samalla loveen lankeavien noaidien aika oli ohi, heidän magiaa harjoittaneita seuraajiaan vielä pitkään kutsuttiin noitien nimellä. Yhtä ja toista vanhasta samanismista kuitenkin periytyi näille uusille tuonpuoleisen puoliammattilaisille.

Lapin tietäjyys, kielestä riippumatta, poikkesi eteläisemmästä erityisesti vainajasielujen monipuolisessa hyväksikäytössä. Etelän tietäjä harjoitti praktiikkaansa käyttäen hyväksi maagista voimaa, väkeä, jota hän värväsi vainajien ohella monipuolisesti muistakin lähteistä. Pohjoisen kollega taas turvautui kalmismailta nostamiinsa persoonallisiin vainajaolentoihin ja kasvottomaan kalmanväkeen. Tämä juuri on samanismin perintöä pohjoisessa tietäjäkulttuurissa.

Lapin tietäjät on paitsi tietokirja pohjoisen magian harjoituksen erityispiirteistä, kalmankatkuinen sukellus pohjoiseen tarinaperinteeseen, jossa kuolleita nostetaan, ”ruumiinmultia juotetaan” ja vainajahenkiä värvätään poropaimeniksi.