Tutkimus tarjoaa tuoretta tietoa riekonpyyntiin perustuvan metsästysmatkailun kestävyydestä Lapissa. Työn tuloksia voidaan pitää pohjana niille päätöksille, joilla haetaan kestävää ratkaisua jo vuosia jatkuneisiin ja yhä kärjistyviin ongelmiin Ylä-Lapissa Metsästysmatkailun kysynnän jatkuvasti lisääntyessä toiminnan jatkuvuuden edellytyksenä voidaan pitää kestävän kehityksen periaatteita, jotka ohjaavat tänä päivänä lähes kaikkea luonnonvarojen käyttöä. Lapissa luonto tarjoaa upeat puitteet tähänkin toimintaan, mutta toimijoiden ja päättäjien on ymmärrettävä metsästyksen ja metsästäjien vaikutus ympäristöönsä. Juuri nyt luonnonympäristön käyttö Lapissa on saanut suurta julkisuutta, onhan kyseessä alueen keskeisten elinkeinoalojen intressit, joista yksi on matkailu. Riekonmetsästys taas on aihe, joka liittyy alueen perinteisiin nautintaoikeuksiin ja jolla on vankat perinteet Lappilaisessa erä- ja harrastuskulttuurissa yleisemminkin. Kimmo Gröndahl on perehtynyt tutkimuksessaan aiheeseen, joka on tuottanut ongelmia niin asiasta päättäville kuin tutkijoillekin. Tutkimus ei varsinaisesti tuo ratkaisua ongelmiin, mutta esittää selkeästi tutkimustuloksiin nojaten nykytilanteessa vallitsevat ristiriidat ja kehittämistarpeet. Tekijä on lähestynyt aihetta tutkimuksen tilaajan (Metsähallitus) tarpeista lähtien, mutta on kyennyt objektiiviseen tarkasteluun, jossa kestävän kehityksen keskeiset kriteerit asettavat vertailupohjan ja tavoitteet tarvittaville toimenpiteille. Tutkimuksen viitekehys on kattava ja kyselyyn perustuva tutkimusaineisto edustava, joten aiheeseen on helppo tutustua ja tuloksia voidaan pitää luotettavina.
