Tämä teos kertoo vuosina 1864-1942 eläneestä kuvanveistäjästä Emil Wikströmistä ihmisenä ja taiteilijana. Samalla se hahmottelee Wikströmin rakennuttaman ja osin myös itse rakentaman kuuluisan taiteilijakodin, Sääksmäen Visavuoren tarinan. Musiikkipakinoitsijana tunnettu Yrjö Suomalainen kuva appensa nuoruusvuosia ulkomailla, taiteilijaelämää Pariisissa ja työntäyteisiä miehuusvuosia Suomessa. Keskeinen on taiteilijan suhde Visavuoreen, joka oli hönen väsymättömän huolenpitonsa kohde ja jossa hän toteutti itseään innoittuneimmin. Professori Wikströmin viimeisinä päivinä lähiomaiset saattoivat todeta, että vanhan taiteilijan ero ateljeekodistaan oli paljon vaikeampaa kuin ero elämästä. Visavuori avattiin museona vuonna 1967.