Väitöskirjassa eritellään erilaisia tapoja ymmärtää tiedon muodostusta sekä pohditaan näiden tapojen vaikutusta virtuaalikirjastojen rakentamisen peruskysymyksiin. Tietoarkkitehtuurissa on kyse siitä, kuinka virtuaalikirjasto järjestää toisinaan jopa satoja tuhansia dokumentteja käsittävän aineistokokoelmansa toimivaksi, hallituksi ja käyttäjää palvelevaksi kokonaisuudeksi. Tiedon muodostuksen ja tiedon organisoinnin peruskysymyksiin keskittyvän väitöskirjan tuloksia voidaan soveltaa myös muunlaisten tietoverkkopalvelujen, esimerkiksi portaalien, rakentamiseen. Vaikka luokittelu on usein näkymätöntä, hyvin konkreettiset sosiaaliset käytännöt perustuvat luokitteluun ja luokittamiseen. Tämä tosiasia unohtuu helposti digitaalisessa ympäristössä, jossa tiedon organisointi kuitenkin on erityisen tärkeää. Kuten oikeaa lähtöporttia lentokenttäterminaalissa etsivä turisti tai kananmunia vieraassa supermarketissa etsivä asiakas, myös tietoverkkopalvelun käyttäjä voi hätääntyä ja hermostua törmätessään huonosti organisoituun tietoarkkitehtuuriin. Aineiston luokittelu on suhteellisen helppoa silloin, kun kaikki tiettyä tietoverkkopalvelua käyttävät ja kehittävät sidosryhmät ovat yhtä mieltä tiedon paikkansapitävyydestä. Tiedollinen konsensus tässä suhteessa on kuitenkin harvinaisempaa kuin välttämättä tulemme ajatelleeksi. Esimerkiksi portaalien tai virtuaalikirjastojen rakentajat eivät läheskään aina jäsennä homogeenista ja ristiriidatonta informaatiomassaa. Tällaiset palvelut ovat tietojen kohtaamispisteitä, joissa yhdistellään eri tyyppistä ja monenlaisista lähteistä peräisin olevaa tietoa. Keskeiseksi kysymykseksi nousee tällöin se, kuinka eri tahoilta peräisin olevien tulkintojen välisiin ristiriitoihin tulisi suhtautua. Pitäisikö tietojen väliset törmäykset kätkeä, tulisiko vastakkainasetteluja silittää ja silotella, vai kannattaisiko monitulkintaisuus jonkin asian suhteen tuoda palvelussa esille? Tiedon ja tiedon välityksen demokratian kannalta on usein tärkeää, että monenlaiset hyvin perustellut tulkinnat saisivat äänensä kuuluville. Vallitsevat tietoverkkopalvelujen rakentamista ohjaavat näkemykset painottavat usein informaation yksisuuntaista siirtoa. Väitöskirjassa informaation siirtomallin rinnalle tuodaan konstruktionismi, ajattelutapa, jonka mukaan tiedot ja tulkinnat ovat avoimia ja keskustelullisia. Tekijä tarkastelee konstruktionististen ajatusten sovellettavuutta erityisesti terveystietoon, minkä vuoksi hän analysoi myös sydänleikkauspotilaiden ja näiden puolisoiden haastatteluja. Konstruktionistiset virtuaalikirjastot ovat moniäänisiä ja ne perustuvat osallistumiseen sekä yhteistoimintaan. Niissä pyritään perinteistä sisällön kuvailullista tietoarkkitehtuuria täydentämään keskustelun mallintamisella. Pelkkä tietoresurssien sisällön kuvailu esimerkiksi asiasanoja käyttäen ei keskustelullisessa virtuaalikirjastossa yksin riitä
