Palkintopuhetta koostuu Thomas Bernhardin, yhden 1900-luvun kuuluisimmista kirjallisista kauhukakaroista, loisteliaista ja pahansisuisen hauskoista muisteluista. Ne kertovat lukuisista farsseista, joita Bernhardin vastaanottamien kirjallisuuspalkintojen ympärille muodostui. Olipa kyseessä Bremenin kirjallisuuspalkinto, Grillparzer-palkinto tai Itävallan valtionpalkinto, Bernhardin poikkeuksetta vähemmän suopeasta osallistumisesta jakotilaisuuteen seurasi skandaali. Ainoa palkinto, jonka saadessaan Bernhard tunsi olonsa kotoisaksi, oli Itävallan kauppakamarin palkinto. Omien sanojensa mukaan hän sai sen tunnustukseksi siitä, että asetti niin suurenmoisen esimerkin kauppiasharjoittelijoille.Kirja esittää muotokuvan kirjailijasta palkinnonsaajana. Tuossa lakonisessa kuvassa hän puistelee päätään maailmasta ja itsestään aiheutuvan purevan huvittuneisuuden vallassa. Teos on säkenöivää komediaa, Bernhardin taidetta puhtaimmillaan.