Thomas Bernhardin Vanhoissa mestareissa pääosassa on kaksi vanhaa miestä. Reger, musiikkikriitikko, on yli kolmenkymmenen vuoden ajan käynyt wieniläisessä museossa istumassa samalla penkillä Tintoretton maalauksen edessä. Hän on pohtinut ja parjannut mielessään nykyyhteiskuntaa, kanssaihmisiään, taiteilijoita, säätä ja jopa julkisten käymälöiden jamaa. Päivälle, jota kirja kuvaa, on sovittu tapaaminen Regerin ja hänen ystävänsä Atzbacherin kanssa. Atzbacherin katseen välityksellä Regerin traagisesta elämästä paljastuu enemmän - lopulta myös tuon tapaamisen todellinen tarkoitus.

Vanhat mestarit on Thomas Bernhardin romaani, joka yhdessä Hakkuun (suom. 2007) ja Haaskion (suom. 2009) kanssa muodostaa eräänlaisen trilogian. Kukin kolmesta kirjasta on oma taideteoksensa, mutta niiden teemat ovat monilta osin yhteneviä: ne satirisoivat kulttuuria, nerouden ideaa, kansallisuutta, luokkia, taiteen arvoa ja ihmiskunnan mahtailevuutta.