Puhujan sija on pihassa, tässä saunan rappusten vieressä. Pelto on taas tuossa. Se päättyy pientareeseen, josta ruovikko alkaa, ja voi vain aavistella mitä on järven syvyys, mitä metsän siimes. Sanojen myötä paikan henki tulee ilmi. Ne aitaavat jonkin asian, jonka pysyvää osaa alkaa tajuta ja joka aiheuttaa tunnelmia. Samassa haassa yö on ihmisten aita, ja aamulla jokin toinen henki on kaikonnut. Miten lähestyminen jatkuisi, miten se alkaisi?

Pihapiirin muovautuminen on kesän ja talven penelopentyötä, jossa kielessä kuljetaan maastoitse, esimerkillisesti, otetaan esimerkiksi kesäilta, joka kantaa lumen muistoa. Tällaista prosessia tulee valvoa.

Silja Järventaustan runous on ihastuttavan omaleimaista, yllättävää kielen pimiössä tapahtuvaa kehitystä. Edellinen teos Iltapäivä isolla kirjaimella (2022) oli runoyhdistys Nihil Interitin valinta vuoden parhaaksi runoteokseksi. Se oli myös ehdolla Runeberg-palkinnon, Tanssiva karhu -palkinnon ja Einari Vuorela -palkinnon saajaksi.