Parhaimmillaan häpeäntunne auttaa ihmistä erottamaan oikean ja väärän sekä kokemaan katumusta huonoista valinnoista. Pahimmillaan häpeä sairastuttaa. Se on pintanoloutta syvempää, koko minuutta koettelevaa tyhjyyden ja yksinäisyyden kokemusta.

Persoonallisuuteen syöpynyt häpeä sitoo, jähmettää ja estää henkisen ja hengellisen kasvun. Häpeäihminen kokee arvottomuutta ja kelvottomuutta. Se saa hänet suorituksilla ja teoilla hakemaan hyväksymistä, jota ilman hän kokee tulevansa hylätyksi.
Häpeäihminen paranee, kun hän alkaa nähdä itsensä niin kuin Jumala hänet näkee.