Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa naisen on ollut mahdollista saada pappisvihkimys vuodesta 1988 lähtien. Maamme pohjoisimmassa, Oulun hiippakunnassa, sama mahdollisuus aukeni naisille vasta vuonna 2001. Satu Saarinen tarkastelee tutkimuksessaan Oulun hiippakunnan naispappien kokemuksia pappeudestaan piispanvaihdoksen myötä syntyneessä historiallisessa murrosvaiheessa. Kuinka raskas ies on ollut kantaa tilanteessa, jossa naisten pappeus on tullut kielletyksi? Mistä naispapit ovat ammentaneet voiman työhönsä? Työskentely naisapappeusvastaisena tunnetussa hiippakunnassa on pakottanut naispapit sopeutumaan ja sovittelemaan. Toisaalta se on vahvistanut kutsumusta muun muassa naispappien keskinäisen yhteyden ja seurakuntalaisten tuen myötä.