Kirja kertoo Hailuodosta, Perämeren helmestä. Hailuoto on maankohoamisen lapsi, ja ainoana kuntana se onkin luokiteltu kansallismaisemaksi vuonna 1994. Sen maisemille ovat tyypillisiä aaltoilevat dyynirannat, laajat rantaniityt, rikkaat lintuvedet ja merestä kuroutuneet kluuvijärvet sekä saaren sisäosissa laajat pellot. Myös avara Perämeri hallitsee sen maisemia. Meri voi näyttäytyä hellesäillä horisonttiin saakka kilottavana ja iltaisin auringonlaskujen aikaan sykähdyttävän värikkäänä ulappana, mutta toisinaan se muuttuu äkeiksi ja ärjyviksi kuohupäiksi, jotka iskevät täydellä voimalla saaren rantamille. Talvisin aavat ulapat hyytyvät taas hohtavaksi jäälakeudeksi, jonka kevätmyrskyt voivat hajottaa ja kasata jäälohkareet jyhkeiksi röysiksi matalikoille ja kareille.

Hailuodon Marjaniemessä sijaitsee maamme pohjoisin valomajakka. Se on 1870-luvun alusta lähtien parantanut oleellisesti merenkulun turvallisuutta läheisillä merialueilla. Hohtavan valkoisesta majakasta on tullut kotisaarensa tunnetuin symboli, johon liittyy monia mielenkiintoisia mutta usein myös traagisia tarinoita. Teoksessa käsitellään monipuolisesti laajan lähdeaineiston avulla Hailuodon luontoa, majakkasaaren värikästä historiaa, luotsilaitosta ja saaren rantamilla tapahtuneita haaksirikkoja samoin kuin melskeisiä pirtuvuosiakin. Kirjassa käsitellään myös kalastusta, hylkeenpyyntiä ja maataloutta sekä saaren yhdysliikenteen pitkää historiaa. Hailuoto on ollut myös lukuisten kuvataiteilijoiden ja kirjailijoiden sekä tutkijoiden luovuuden lähteenä. Nykyisin se toimii myös monien merkittävien kesäisten kulttuuritapahtumien keitaana. Teoksen on kirjoittanut professori ja tietokirjailija Reijo Heikkinen, joka on julkaissut tähän mennessä yli 50 luonto- ja historia-aiheista teosta. Kirjassa on monipuolinen ja laaja nelivärikuvitus.