Koska Kuolan niemimaa rajoittuu pohjoisimpaan Suomeen, oli luonnollista, että varhain alettiin kiinnostua tuosta niemimaasta, joka siihen aikaan oli varsin huonosti tunnettu alue. Sikäli kuin selvitykseni pitävät paikkansa, oli Jacob Fellman, Suomen pohjoisimman seurakunnan, Utsjoen kirkkoherra ensimmäinen, joka toteutti matkan tehdäkseen kenttätyötä Kuolan niemimaalla. Tämä tapahtui vuonna 1820. Kuolan niemimaahan olen tässä kirjoituksessa myös lukenut Petsamon/ Petshengan alueen, joka myöhemmin tämän ajanjakson jälkeen tuli kuulumaan Suomelle 1920 lähtien 24 vuotta. Laskelmieni mukaan 73 suomalaista tiedemiestä harjoitti kenttätyötä tänä aikana tai ainakin vieraili Kuolan niemimaalla. Palattuaan kotiin useimmat heistä kirjoittivat tieteellisiä artikkeleita ja/tai matkaraportteja, jotka perustuivat tehtyyn kenttätyöhön. Tähän ryhmään kuuluu myös muutamia luterilaisia pappeja, jotka toimittivat kirkollisia palveluja Muurmannin rannikon suomalaisille. Syy siihen että otin nämäkin henkilöt ja artikkelit mukaan, on se, että he matkaraporteissaan usein kertovat suomalaisten tiedemiesten ja esim. Venäjän saamelaisten tapaamisista. Tutkijat ovat joskus kertoneet sellaisistakin saamelaisryhmistä, jotka jo kokonaan ovat hävinneet tai assimiloituneet.