Tehdessään itsemurhan helmikuun 11. päivänä 1963 Sylvia Plath jätti kirjoituspöydälleen mustan jousisidotun kansion, jossa oli neljäkymmentä runoa sisältävä käsikirjoitus: Ariel ja muita runoja. Näihin runoihin perustuu Plathin maine yhtenä 1900-luvun omaperäisimmistä, rohkeimmista ja lahjakkaimmista runoilijoista.

Käsikirjoitus julkaistiin kaksi vuotta myöhemmin Plathin lesken Ted Hughesin toimittamana laitoksena. Hughes järjesteli alkuperäistä käsikirjoitusta uudelleen, poisti siitä joitakin runoja ja lisäsi toisia tilalle. Vuonna 1983 julkaistu Kirsti Simonsuuren suomennos pohjautui tähän laitokseen.

Anni Sumarin uusi suomennos seuraa tarkasti Plat­hin alkuperäistä käsikirjoitusta, joka julkaistiin ensimmäisen kerran Isossa-Britanniassa faksimilelaitoksena vuonna 2004.

Kokoelma esittelee Plathin tunnetuimman teoksen siten kuin Plath itse jätti sen julkaistavaksi. Se sisäl­tää neljä aiemmin suomentamatonta runoa ja 13 Hughesin toimittamasta laitoksesta poisjätettyä runoa. Plathin ja Hughesin tyttären Frieda Plathin jälkisanat valottavat kulttiteoksen syntyhistoriaa, vastaanottoa ja myöhempää vaikutusta.