”Kun rotat vaistoavat vaaraa, ne jähmettyvät ja yrittävät sulautua taustaan.”

Pia Heikkilän romaani Delhin rotanpyydystäjä tempaa mukaansa huumaavaan Intiaan ja kertoo suurenmoisen tarinan oman onnensa nojaan hylätyistä, mutta yhdellä heistä on elämänvoimaa, joka loistaa kuin tuhat aurinkoa.

Aamuisin Zoya ajattelee ensimmäiseksi tappamiaan olentoja. Tänään niitä on 105 765, ja vain yksi niistä on ihminen.

Ensimmäisen rottansa Zoya tappoi tehtaalla, jonne hänet myytiin lapsityövoimaksi. Nyt hän asuu Delhissä vanhassa havelissa perheenään joukko laitakadun kulkijoita, joiden puheet saattavat olla ruokottomia mutta sydän puhdasta kultaa. Yhteisön äitihahmon, kardemumman palkoja pureksivan Bulbulin, kerrotaan olevan peräti aito prinsessa.

Zoya tappaa työkseen rottia, ja ollakseen bisneksessään uskottava hänen on pukeuduttava pojaksi, mutta se ei haittaa, koska hän ei oikein itsekään tiedä, mitä haluaisi olla. Asu on auttanut myös kätkeytymään niiltä, joiden kynsistä hän tehtaalta pakeni. Mutta tänä aamuna menneisyys kolkuttaa silti havelin ovea.

Pia Heikkilän romaanissa soi lukemattomien värien ja tarinoiden Intia ennenkuulumattomalla tavalla ja sellaisissa paikoissa, jonne vain Zoya osaa opastaa.

Pia Heikkilä (s. 1970) on toimittaja, kuvaaja ja kirjailija, joka on asunut Intiassa vuodesta 2010. Heikkilän romaani Delhin rotanpyydystäjä syntyi kirjailijan rakkaudesta Intiaan ja etenkin Delhiin, joka kätkee sisälleen miljoonia ihmeellisiä tarinoita.