Loisteliaan tarkkanäköinen romaani näyttää, että tarinamme on aina tarina tuntemistamme ihmisistä.
Pohjanmaa, 1993. Kaksitoistavuotias Jacob asuu isovanhempiensa luona. Ystävänsä Robertin kanssa hän perehtyy kitaransoiton ja tupakoinnin saloihin. Robertin äiti Mona työskentelee luokanopettajana ja kulttuurilehden päätoimittajana. Monan mies Mick keskittyy omiin asioihinsa. Perheen kuopus Josefin pitää isänsä auton tuoksusta - ja Jacobista.
Tulevat vuosikymmenet ja tehdyt valinnat muuttavat jokaista. Millaista aikaa kerran elettiin? Mistä voi syyttä mennyttä, mistä kiittää?
Teoksessa ihmisten ja perheiden polut risteävät kuin juhlissa, joihin leivotun kakun ahmii labradorinnoutaja.