Rohkeudestaan ylistetyn, kotimaassaan kielletyn venäläiskirjailijan katse kääntyy äidistä isään omakohtaisen romaanitrilogian toisessa osassa.

Kauan kuvioista poissa ollut rekkakuski-isä kutsuu runoilijatyttärensä mukaan työkeikalle aron halki. Päihderiippuvainen isä sairastaa aidsia ja tekee kuolemaa. Rekan tupakansavuisesta ohjaamosta aro näyttäytyy salaperäisenä ja houkuttelevana.

Oksana Vasjakina kuvaa köyhyyttä, väkivaltaa, vihaa ja häpeää avoimen suorapuheisesti. Samalla teos avaa kuitenkin näkökulman arjen henkireikiin, hetken huumaan, vapauden illuusioon. Tyttären suhde isään kasvaa heijastelemaan hänen sukupolvensa suhdetta kotimaahansa, Neuvostoliiton jälkeiseen todellisuuteen.