Kahdeksan vanhempaa kertoo tässä kirjassa, mitä he ovat joutuneet käymään läpi, koska heidän lapsensa on kuollut. Kirja kertoo surusta ja kaipauksesta mutta myös suuresta rakkaudesta, lohdutuksesta ja elämän viriämisestä uudelleen. Kertomuksissa on toivoa ja elämänvoimaa, ja ne osoittavat, että suurimmastakin surusta ja särkymisestä voi selviytyä jatkamaan elämää. Kirjaan haastateltujen vanhempien lapset ovat kuolleet eri syistä ja eri-ikäisinä. Elämäntarinoilla on paljon annettavaa niillekin, joilla ei ole henkilökohtaista kosketusta kirjan aihepiiriin.

Minna Ala-Heikkilä on kokenut journalisti. Häneltä on aiemmin ilmestynyt kirja Ei mitään hyvää minulle, joka kertoo syömishäiriöön sairastuneen pojan äidin tarinan (Päivä 2015).