Tutkimuksessa esitellään ja arvioidaan Kannaksen rajayhteisön arkea ja alueen asukkaiden poliittisia valintoja 1900-luvun alkupuolen kohtalokkaina vuosina. Tarkastelun keskiössä on hiekkarannoistaan ja pitsihuviloistaan tunnetuksi tullut Terijoen kunta, jossa tavallinen kansa pyrki löytämään arkiset toiminta- ja elinmahdollisuutensa huolimatta uhista, väkivallasta, talousongelmista ja aggressiivisen aitosuomalaisuuden istuttamispyrkimyksistä. Osa turvautui salakuljetukseen, toiset kommunismiin, jotkut häipyivät rajan taakse, mutta valtaosa jäi paikoilleen rakentamaan uutta, suomalaisempaa rajayhteisöä.

Tutkimus on kiinnostavasti sekä mikrohistoriallinen että ilmiöiden yleisiä kehityslinjoja etsivä. Teos osoittaa jännittävästi, kuinka Terijoen paikallista ja alueellista identiteettiä rakennettiin ja muunneltiin vastaamaan uusia poliittisia realiteetteja.