Väitöskirja käsittelee suomalaisten tieteellisten julkaisujen kansainvälistä levitystä 1800-luvun alusta toiseen maailmansotaan. Tutkimusaineisto koostuu neljästä eri tutkimusaloja edustavasta seurasta: Societas pro Fauna et Flora Fennica, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Suomen Muinaismuistoyhdistys ja Suomen Hammaslääkäriseura. Tutkimus osoittaa, että kohteena olevat neljä seuraa kehittivät erilaisia strategioita verkostoituakseen kansainvälisesti. Toiset hankkivat lukuisia vaihtokumppaneita, kun taas toiset olivat passiivisia vaihtotoiminnassaan mutta loivat laajat kirjeenvaihtajien verkostot ja pyrkivät myös myymään julkaisujaan.