Kirja tarkastelee kansallista historiakuvaa 1900-luvun alkupuolen historiateoksissa, joiden kirjoittajilla ei ollut historioitsijan koulutusta. Lähiluvun kohteena on muun muassa Juhani Ahon, Eliel Aspelin-Haapkylän ja Tyyni Tuulion teoksia, joita ei ole aiemmin analysoitu populaareina historiankuvauksina. Kantavana teemana on historian julkinen käyttö tiettyjen arvojen, normien ja yhteiskunnallisten päämäärien edistämiseksi. Teoksen kirjoittajat ovat historian tutkijoita Tampereen, Jyväskylän ja Turun yliopistoista.