Osa turvapaikanhakijoista kuuluu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön, ja jotkut heistä ovat kokeneet vainoa tai väkivaltaa seksuaalisen suuntautumisensa tai sukupuolensa vuoksi. Sosiaalityön piiriin sateenkaarevat turvapaikanhakijat ja pakolaiset saattavat päätyä esimerkiksi etsiessään vertaistukea tai kohdatessaan syrjintää tai hyväksikäyttöä. Silloin on tärkeää, että sosiaalipalvelut ovat heidän ulottuvissaan.

Rajoja purkava sosiaalityö kertoo siitä, millaisena sosiaalityö näyttäytyy Suomeen muuttaneelle, turvapaikkaa hakeneelle queer-ihmiselle. Mitkä tekijät helpottavat tai vaikeuttavat avun ja tuen saamista? Milloin sosiaalityöntekijän on syytä ottaa puheeksi asiakkaan seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuoli?

Sosiaalityön historiaan ja käytäntöihin ovat jättäneet jälkensä eugeniikka sekä hetero- ja valkonormatiivisuus, ja normista eroavat on jätetty palveluiden marginaaliin. Teos osoittaa, että normatiivisia rajoja on kuitenkin mahdollista purkaa toimimalla toisin.