Suomen terveydenhuolto perustuu lainsäädäntöön. Säädökset, kansallinen terveyspolitiikka ja hoitokäytännöt vaikuttavat siihen, miten potilaiden hoito toteutuu. Hengityshoitolaitteilla, kuten happilaitteilla, lääkesumuttimilla, respiraattoreilla tai CPAP-laitteella, tuotettu kotihoito on palvelurakenteen kannalta mielenkiintoinen kokonaisuus, jonka toteuttamiseen kaikki terveydenhuoltojärjestelmän tasot osallistuvat. Tutkimus kuvaa hengityshoitolaitepalvelujen organisaatiota ja osoittaa palvelutuotannon alueellisia eroja. Kokonaisuutta tutkitaan tarkastelemalla toimeenpanojärjestelmän rakenteita ja toimintaa. Hengityshoidon toteuttamiseen vaikuttavat useat erilaiset toimintapolitiikat. Tämä tutkimus käyttää toimeenpanotutkimuksen teoreettista viitekehystä ja arvioi julkisen toimintapolitiikan ja sen toimeenpanon suhdetta. Kaikki sairaanhoitopiirit tuottavat hengityshoitopalveluja, mutta alueelliset erot ovat merkitseviä. Toimintapolitiikan toteutumiseen liittyviä ongelmia löytyi palvelujen koordinoinnissa ja yhteistyössä, laitteiden rekisteröinnissä ja huollossa, vastuukysymyksissä ja laiteturvallisuusohjeiden antamisessa sekä lainsäädännön tuntemuksessa. Muutamat lääketieteelliset kysymykset, kuten laitteiden yhteiskäyttö ja happipotilaiden tupakointi, vaativat keskustelua yhtenäisistä toimintamalleista.