Uupumus, turhautuminen ja kyynisyys ovat nyky-Suomessa inhimillisen kokemuksen arkisanastoa. Ne kertovat vääjäämättömällä tavalla, etteivät taloudellinen ja henkinen hyvinvointi kulje käsikädessä. Ne pakottavat myös kysymään, olemmeko yksisilmäisessä taloudellisen kasvun tavoittelussamme hukanneet jotakin ihmisyytemme kannalta oleellista.

Toisen ihmisen kohtaamiselle ja vastuun ja vuorovaikutuksen arvoille on lyhytjänteisessä, teknistyneessä kulttuurissamme yhä vähemmän sijaa. Opettaako maailma meidät ajattelemaan: en tarvitse ketään, selviän yksin ja murtumatta? Syöksymmekö yltiöpäiseen suorittamiseen ja elämysten metsästykseen, jotta pääsisimme pakoon omaa pahoinvointiamme ja heikkouden häpeää?

Tommy Hellsten haastaa kirjassaan lukijat etsimään ihmisarvoista elämää. Kyse on yksilön valinnoista, mutta myös kulttuurisista arvoista. Onko keskinäisen vastuun ja välittämisen maailma yhä mahdollinen? Mitä ovat ne asiat, joita ihminen tarvitsee voidakseen hyvin? Voidaanko häpeän leimaama suorittamisen kulttuuri nujertaa ja tarjota inhimillisyydelle uusi mahdollisuus?