Kun yhteys omaan kieleen syystä tai toisesta katkeaa, taidot kielen eri osa-alueilla alkavat hiljalleen rapistua. Riittävän monia yksilöitä kohdatessaan se saattaa hivuttaa jopa kokonaisen kielen kohti kuolemaa. Tässä teoksessa kielentutkijat tarkastelevat ensimmäistä kertaa kielen attritiota eli kulumista ja siihen liittyvää tutkimusproblematiikkaa Suomen romanikielen, jiddišin, inkerinsuomen sekä suomalaisen ja suomenruotsalaisen viittomakielen näkökulmasta.