Ero ja toisto on Gilles Deleuzen ensisijainen väitöskirja, joka tarkastettiin toukokuussa 1968 - keskellä Pariisin valtavia opiskelija- ja työläiskapinoita. Kirjan luettuaan muun muassa Michel Foucault kirjoitti siitä, että eräänä päivänä vuosisatamme tunnetaan kenties Deleuzen vuosisatana.

Deleuze lähtee kirjassaan luomaan todellisen eron käsitettä, joka ei määrity suhteessa negaatioon tai ole vastinpari identiteetille ja representaatiolle. Tällaisen positiivisen eron käsitteellinen vastinpari on toisto, mutta ei toisto, joka toistaa aina vain samaa vaan joka alkaa synnyttää eroja. Deleuzen mukaan modernin ajattelun lähtökohta on juuri identiteetin ensisijaisuuteen perustuvan representaation maailman kriisi. Samuuteen ja representaatioon pohjaavan aristoteelis-porvarillisen kategoriakoneiston alta paljastuu lopulta olemisessa kuhisevat loputtomat prosessuaaliset erot, jatkuva eron eroaminen, eroavan syntyminen.