Virossa ei ole raportoitu pihasusista eikä salakaadoista. Siellä ihmiset eivät tunnu pelkäävän eivätkä vihaavan sutta. Maa on pieni, sen pinta-ala 45 000km2 on vain noin seitsemäsosa Suomen pinta-alasta. Susia siellä on enemmän kuin meillä. Liityttyään Euroopan unioniin Viro on säilyttänyt suhtautumisensa susiin ennallaan.



Suomen laajoihin metsiin susia mahtuu, mahtuisi enemmän kuin niitä nykyisin on. Vanhaan Neuvostovallan aikaan susien liikehdintä rajan yli oli jokseenkin ennakoitavissa, enää ei. Mitä ilmeisimmin metsästysturismi ajaa sudet liikkeelle Venäjällä toisin kuin ennen.



Euroopan unionin luontodirektiivi koskee myös Suomea ja Suomen susia. Sudella on itseisarvonsa, mutta se näyttää mitätöidyn metsästyslain hengen ja kirjaimen vastaisin toimin. Mielipidemittausten mukaan viidennes suomalaisista hyväksyy metsästyslain vastaisen toiminnan.



Suomessa sudesta on tullut umpipoliittinen eläin. Se on vallankäytön kohde ja väline. Ihmisten, siis äänestäjien, neuroottiset susipelot koetaan säilyttää lähes kaikin keinoin, vaikka näyttöä suden vaarallisuudesta ei sitten vuoden 1881 ole kirjattu.



Susi on hykassa. Susihukka on nykytodellisuutta.