Sari Aution tutkimus antaa ainutlaatuisen, venäläiseen alkuperäisaineistoon perustuvan kuvan suunnitelmatalouden käytännön toteutuksesta ja vaikutuksesta ihmisten elämään Neuvosto-Karjalassa. Autio osoittaa mikä oli paikallistason maksama hinta Neuvostoliiton teollistamisesta ja modernisaatiosta.
Lenin myönsi Suomesta paenneiden punaisten johtamalle Neuvosto-Karjalalle laajan talousautonomian tavoitteena luoda alueelle taloudellisesti kehittynyt Neuvostotasavalta. Stalinin ajama nopea teollistaminen ja maan siirtyminen suunnitelmatalouteen sitoivat Neuvosto-Karjalan toteuttamaan yleisliittolaista suunnitelmaa. Sen asema itsenäisenä toimijana lakkasi, ja suomalaisen johdon haaveet taloudellisesta kehityksestä romuttuivat kasvavien suunnitelmien ja vähäisten resurssien aiheuttamaan pulan vuoksi. Neuvosto-Karjalasta tuli 1930-luvun kuluessa osa laajaa neuvostotalouden kollektiivia, jonka ensisijainen tavoite oli Neuvostoliiton teollistaminen ja modernisoiminen. Se menetti taloudelliset toimintaedellytyksensä ja suomalaiset erityispiirteensä ja ajautui raaka-aineperiferiaksi, jossa potentiaalinen taloudellinen kehitys muuttui kurjistumisen kierteeksi.