Arthur Schopenhauerin teos Ihmisen tahdon vapaudesta voitti vuonna 1839 Norjan kuninkaallisen tieteellisen seuran julistaman kirjoituskilpailun, jossa tehtävänä oli selvittää, voidaanko tahto todistaa vapaaksi itsetietoisuuden perusteella. Schopenhauer vastaa kysymykseen kieltävästi ja väittää tahdonalaisten tekojemme olevan yhtä tiukasti sidottu syiden ja vaikutusten ketjuun kuin kaikkien muidenkin maailman tapahtumien. Schopenhauer piti tahdonvapautta yhtenä filosofian tärkeimmistä ongelmista. Itsenäisenä kirjoituksena teos toimiikin johdatuksena hänen ajattelunsa keskeisiin teemoihin. Markus Nikkarlan käännös on ensimmäinen suomennos tästä klassikkotekstistä.

Saksalainen Arthur Schopenhauer (1788-1860) on yksi 1800-luvun tunnetuimpia filosofeja. Häntä voidaan pitää Immanuel Kantin työn jatkajana ja Friedrich Nietzschen oppi-isänä. Schopenhauer tunnetaan pessimistinä. Elämä oli hänen mielestään julmaa ja tarkoituksetonta. Schopenhauerin filosofialle olennainen käsite on ”elämisen tahto”, jota on mahdoton tyydyttää. Tässä hänen ajattelunsa muistuttaa itämaisia filosofioita, kuten buddhalaisuutta. Hänen pessimistinen filosofiansa tuli tunnetuksi Saksan ja Itävallan vuoden 1848 epäonnistuneiden vallankumousten jälkeen.