Rolf Bergroth (Turku 1909 – Helsinki 1995) oli yksi 1900-luvun merkittävimpiä suomalaisia pianisteja. Debytoituaan 18-vuotiaana hän lähti 1928 Pariisiin Marcel Ciampin oppilaaksi. Toisen maailmansodan jälkeen hän palasi sinne Yves Natin oppiin. Ei siis ihme, että Bergroth tunnettiin paljolti ranskalaisen musiikin tulkitsijana, vaikka hänen repertuaarinsa ulottui Scarlattista Bartókiin ja suosikkisäveltäjäkseen hän mainitsi Mozartin. Kotimaisista säveltäjistä hän esitti ennen muuta Sibeliusta ja Palmgrenia.

Klassinen selkeys ja viimeistelyn korkea taso olivat leimallisia Bergrothin tulkinnoille. Sotien jälkeen hän alkoi tehdä säännöllisiä taltiointeja Ylelle. Esiintymisten lisäksi hän kirjoitti huomattavan paljon musiikista muun muassa Nya Argukseen, Rondoon ja Hufvudstadsbladetiin. Pianistin viimeinen julkinen esiintyminen oli 1969 kun hän soitti Mozartin c-mollikonserton (KV 491) Okko Kamun johtaman HKO:n solistina. Pedagogina Bergroth aloitti 1935 ja toimi 1941—1979 Sibelius-Akatemiassa aluksi tuntiopettajana ja vuodesta 1954 eläköitymiseensä asti lehtorina.