"Kun tutkin geenikarttaani ja pieniä värillisiä pisteitä joista näen mahdollisuuteni ja uhkani, ajattelen että tämä on ainoa sijoitussalkkuni, syntymässä saatu. Lentokenttien kävelymatoilla tunnen edelleen olevani kuolematon. Kiidän askeltakaan ottamatta kohti porttia, enkä tiedä mitä tuleman pitää.



Sinä olisit voinut olla sisareni. Minä voisin olla veljesi tai isäsi. Meillä voisi olla yhteinen lapsi. Minun sisareni olisi voinut syntyä teidän perheeseenne. Sinun sukusi tarina voisi olla osa minun historiaani. Sattuma. Virhe. Yllätys. Petos. Kaikki on niin pienestä kiinni. Kaksoiskierre vai kaksoissidos. Avunhuuto vai nautinnon parahdus.



Minä sain pienenä tartunnan. Sen nimi oli Maru."

Anja Snellman palaa Karjalaan, sotaan ja pakolaisuuteen, isän alkoholismiin ja vanhempiensa huojuvaan avioliittoon. Hän kirjoittaa sisaren vammasta josta ei puhuta, julmasta hiljaisuudesta ja elämättömästä elämästä. Siitä millaista on ponnistaa irti monin tavoin kipeästä perheestä, rohjeta kasvaa eheämmäksi, isommaksi kuin isosisko, uskaltaa uneksia itsensä irti painajaisista ja peloista. Ja lopulta pitää hellää huolta sisaresta, josta tulee ennen kuolemaansa pikkusisko.



"Pääoma"-romaanissa Anja Snellman kirjoittaa isosiskonsa elämänvaiheiden kautta uusiksi sukunsa historiaa, jota alkoi hahmottaa jo esikoisromaanissaan "Sonja O. kävi täällä" ja jota jatkoi äitinsä kuoleman jälkeen "Ihon ajassa". Pääoma on Anja Snellmanin tähänastisen tuotannon henkilökohtaisin teos.