Tämän sosiaalihistoriallisen tutkimuksen kohteena ovat Vanhan Valamon munkit ja vakinaiset noviisit, jotka muodostivat yli 700-jäsenisen luostariveljestön vuosina 1910-1939. Ympäröivän yhteiskunnan murros ensimmäisen maailmansodan jälkeen aiheutti muutoksia ja konflikteja yhteisössä. Veljestö pyrki säilyttämään venäläisortodoksisen identiteettinsä ja etsi keinoja, joiden avulla selviytyä uudessa taloudellisessa ja hallinnollisessa tilanteessa.