Emeritusprofessori Heikki Palva vie lukijan 1950-luvulla alkaneille retkilleen Lähi-itään ja seuraavina vuosikymmeninä edelleen arabian puhekielen tutkimuskentille: koteihin ja kuppiloihin, kujille ja toreille, pelloille ja puutarhoihin, mataliin majoihin ja hulppeisiin telttoihin, virastojen käytäville ja vallan saleihin. Tavoitteena näillä matkoilla oli saada tallennetuksi kielinäytteitä niiden aidossa ympäristössä, eläviä puhetilanteita tarkkaillen. Teos kertoo kenttätyöstä eletyn elämän näkökulmasta. Se tarjoaa jännittäviä elämyksiä ja vaikuttavia mielikuvia matkakertomusten ystäville, mutta käsittelee myös kenttätyön problematiikkaa: usein kantapään kautta omaksuttua tietoa ja toimintamalleja, joista jokainen vieraan kulttuurin parissa toimiva voi ottaa opikseen.