"Ikääntyminen on kuin vuorelle nousua. Hengästyttää, mutta maisemat paranevat." –Ingrid Bergman.

Pohdin tässä kirjassa ikääntymisen kysymyksiä sekä tutkimustiedon että omien kokemusten ja elämäntuntojen valossa. Ehkäpä suuri osa kirjan sisällöstä sopii parhaiten omille ikätovereilleni eli kolmannessa iässä oleville. Tällä käsitteellä tarkoitetaan usein eläköitymisen ja varsinaisen vanhuuden väliin jäävää aikaa eli noin 60‒80-vuotiaita. Jos terveyttä ja toimintakykyä riittää, tämä elämänvaihe on monille varsin mukavaa aikaa.

Silloin ihminen on oman elämänsä näköalapaikalla ja saa elellä ”vapaalla jalalla”. Samalla kolmas ikä on merkittävä elämänkaaren siirtymäjakso, joka vaatii paljon henkistä työstämistä, monien asioiden uudelleenarviointia ja usein myös käytännön järjestelyjä. Joillakin on vielä huolta omista ikääntyneistä vanhemmistaan, toisilla taas lapsista ja lastenlapsista. Kolmatta ikää elävä katsoo sukupolvien ketjussa usein valppaana kumpaankin suuntaan.

Kun ihminen jää eläkkeelle ja siirtyy kolmanteen ikään, hän kokee yhden elämänsä suurimmista roolimuutoksista.