Vienalaissyntyinen kansakoulunopettaja Wasili Keynäs (1884–1964) oli keskeisiä Suomessa toimineita itäkarjalaisia. Hän oli poliittisesti aktiivinen Itä-Karjalan väliaikaisen hallituksen (1920) ja sitä seuranneen Karjalan keskushallituksen johto­ryhmissä. Vuosina 1939–1954 hän pyöritti käytännössä koko Karjalan Sivistysseuran toimintaa seuran sihteerinä ja lehden päätoimittajana.

Vuonna 1936 valmistuneessa kasvatustieteen laudaturtutkielmassaan Keynäs tarkasteli kirkon ja koulun roolia Itä-Karjalan venäläistämisessä. Keynään esitelmät aiheesta loukkasivat monia karjalaisia ja herättivät kiivasta polemiikkia lehdistössä. Suomen Histo­riallinen Seura otti työn julkaisuohjelmaansa, mutta syystä tai toisesta aie ei toteutunut, ja tutkielma jäi julkaisematta.

Karjalan Sivistysseura julkaisee tutkielman nyt kunnia­jäsenensä Wasili Keynään muistoksi. Esipuheessaan kirjan toimittajat Pekka Laaksonen ja Senni Timonen toteavat muun muassa seuraavaa:

”Näkemykseltään Keynään työ on aikansa tuote ja ilmaisee vahvasti niin heimoaktivistien kuin monien muidenkin ajatuksia venäläisten toiminnasta Karjalassa ennen ja jälkeen vallankumouksen. [...]

Moderni tutkimus on vienyt eteenpäin niin Karjalan venäläistyttämisen kuin kirkon ja koululaitoksen historiaa. [...] Keynään työssä tuskin siis on nykytutkijoille yllätyksiä, mutta aikaansa ja tekijäänsä se valaisee.”