”Ukko istuutui sohvan viereen ja tapitti Katia koko sen ajan, kun tämä söi puuroaan. Kati jätti Ukolle jämät, laski lautasen matolle ja sanoi jep. Se tarkoitti ole hyvä.

Ukko nuoli lautasen puhtaaksi. Hän hyppäsi sohvalle ja tassutteli varovaisesti Katin vatsan päälle. Hän kellahti emäntänsä syliin selälleen eikä vaatinut elämältään juuri nyt mitään muuta kuin rapsutuksia. Hitaat aamut olivat parhaita.”

Kirjailijapariskunnan kolmas Ukko-kirja kertoo katajanokkalais-teiskolaisen borderterrierin ja hänen henkilökuntansa elämästä, iloista ja kolhuista.