Rainer Maria Rilken Duinon elegiat lukeutuu saksankielisen kirjallisuuden merkittävimpiin teoksiin. Kymmenen vuotta kestänyt repaleinen kirjoitustyö johti lopulta vuonna 1922 teoksen myrskymäisen nopeaan viimeistelyyn Château de Muzot'n linnassa.

Teoksen kymmenen elegiaa merkitsevät modernistisen kirjallisuuden romanttisen juonteen huippupistettä, romantiikan projektin myöhäistä leimahdusta. Runot etsivät yhteisen aluetta, suurempaa yhteyttä omaan sisimpäämme ja sieltä kaikkeuteen; ne piirtävät epätoivoisesti kuvaa ihmisestä tuon etsinnän sielua riipivämmässä hetkessä. Rilke luotaa rajapintoja, joissa kahtiajako hälvenee ja voi tavoittaa kokonaisuuden, jossa jopa elämä ja kuolema ovat yhtä ja samaa olemista.

Elegiat ovat antaneet aihetta lukemattomiin tulkintoihin ja tutkimuksiin, joiden joukkoon jokainen niistä tehty käännös osallistuu omalla lukusuunnallaan. Poesia julkaisee suomentaja Arja Meskin suomennoksen korjatun laitoksen Rilken kuolinvuoden kunniaksi.