Jo lapsena Patric huomasi muiden välttelevän hänen seuraansa. Oma äitikin pelästyi, kun tytär ei surrut perheen koiran kuolemaa. Patric itse ei ymmärtänyt, miksi lyijykynän survaisu kaverin ohimoon oli väärin.

Koulussa hän teeskenteli kuuluakseen joukkoon. Vasta psykologian opiskelijana diagnoosi varmistui. Hoitoa sosiopatiaan ei ole, ei edes toivoa normaalista elämästä.

Rakastuminen oli Patricille suuri ilo: jos osaa rakastaa, ei ole hirviö. Maailmanlaajuinen bestseller on vavahduttava mahdollisuus kurkistaa sosiopaatin mieleen - ja yllättyä näkemästään.