Päivi Hannukselan runoissa ei kurkoteta tähtiin. Onneen tarvitaan arjen pieniä asioita, ”rinnalla kulkija on jo yltäkylläistä”. Ruuhkavuosiaan elävän suurperheen äidin ja musiikkiterapeutin runojen keskiössä on yhteys toisiin ihmisiin, arjen kohtaamiset ja pienet irtiotot, joissa asioiden merkitystä punnitaan. Runot ovat helposti avautuvia, osin humoristisia, ja sopivat myös vähemmän runoja lukevalle. Niissä on myös terapeuttinen puoli: runot tarjoavat arkensa kanssa painivalle lukijalle vertaistukea. Uskon tuoma luottamus on kokoelman kantavana pohjavireenä.