Teoksen tarkoituksena on antaa kokonaiskuva kansainvälisestä norminannosta sekä niistä kansainvälisistä toimijoista, joiden piirissä kansainväliset instrumentit on laadittu ja hyväksytty. Tarkastelun keskiössä ovat kansainväliset järjestöt, mutta lisäksi käsitellään Suomen kannalta tärkeätä pohjoismaista oikeudellista yhteistyötä ja Euroopan unionin norminantoa.

Teoksessa kiinnitetään erityistä huomiota kansainvälisiin instrumentteihin, niiden laatuun sekä laatimisen ja hyväksymisen eri vaiheisiin. Kirjassa myös kysytään, minkälainen on hyvä kansainvälinen instrumentti, olipa sen sisältö mikä tahansa. Vastauksena kysymykseen tekijät ovat hahmotelleet yleisiä kriteerejä sääntelylle, valmistelu- ja hyväksymisprosessille, laatimistekniikalle sekä kielelle ja tyylille.

Tarkastelussa pyritään konkreettisuuteen ja käytännönläheisyyteen esittämällä lukuisia esimerkkejä siitä, miten kansainvälisiä sopimuksia ja muita instrumentteja on laadittu. Juuri siksi tarjotaan monenlaisia käytännön esimerkkejä kansainvälisten instrumenttien rakenteesta ja sisällöstä, koska näissä on runsaasti eroja. Instrumenttien selkeys ja loogisuus on kuitenkin hyvin olennaista asiasisällönkin ymmärtämiseksi ja jopa toimivuuteen.