Filosofian maisteri, historian opettaja Marjut Lindström vietti 13 vuoden ajan eläkepäiviään muinaisten maurien historian verhoamassa kiehtovassa Andalusiassa, valossa ja lämmössä. ”Rehevä, trooppinen puutarha oli täynnä palmuja, nupulla olevia ruusuja ja kukkivia pensaita. Tuntui kuin hento palmuja suhisuttava tuulikin tuoksuisi jasmiinilta. Jokea muistuttava uima-allas kimalsi auringossa. Okrankeltainen maali peitti rakennusta, jonka vahvat muurit ja minareettimainen torni muistuttivat alueella asuneista islaminuskoisista maureista. Alueen nimi, Jardines del Albaicin, tarkoitti Granadan Alhambran palatsin puutarhoja.”

Marokkolaista taidekäsityötä edustavan peilin luukkujen, paratiisin porttien, takana odottavat retket vuorten valkoisiin kyliin, Antoni Gaudin unenomaiseen maailmaan sekä länteen, merentakaiseen espanjalaisvaikutteiseen kulttuuripiiriin ja itään, maurien jälkeläisten tarunhohteiseen maailmaan. Peili kuvastaa myös elämän arvaamattomuutta, rakkautta, luopumista ja uutta alkua.

Peilistä heijastuu toivo maurien aikaisesta convencianasta, kulttuurien vuorovaikutuksesta, yhteisymmärryksestä ja empatiasta pirstaloituneessa maailmassamme. Se heijastaa myös huolta elinympäristömme jatkuvasta köyhtymisestä, kirjoittajan mielenmaiseman, veden kimalluksen, luonnon rehevyyden ja lintujen viserryksen säilymisestä tuleville sukupolville.
Buen viaje. Vamos!

Kirjan kuvituksena on valokuvia Andalusiasta.