Mari Laaksosen herkkävireinen ja meditatiivinen esikoiskokoelma vaeltaa eri tajunnantilojen läpi kysyen aistitiedon ja metafysiikan suhdetta. Se tutkii rakkauden, hulluuden, maailmanlopun ja muistin tiloja, jotka kukin vaativat esiintyä maailman perustana - siinä kuitenkaan onnistumatta. Lopulta on kyse tiedon mahdollisuudesta toisiinsa lomittuvissa ja yhteismitattomissa todellisuuksissa. "Kirjoitat maailmanlopun runoutta sukupolville, jotka eivät / ole tulossa. Olkoon tämä aika, olkoon mikä tahansa // yksi parhaista ajoista. "