Sukupolvien välisen yksinpuhelun toisessa osassa Jyrki Lehtola ja Tuija Siltamäki kasvavat ihmisinä, oppivat virheistään ja hylkäävät keskikokoista suosiota saavuttaneen Sinä riität -esseekokoelmansa vakavat teemat. Kirkon, kirjallisuuden ja mielenterveyden sijaan vanha mies ja nuorehko nainen etsivät pienintä yhteistä nimittäjää ja kirjoittavat koko maailmaa kiinnostavista aiheista: äitiydestä, suolistosta, rakkaudesta ja siitä, miltä musta just nyt tuntuu.
Kosketus liukuu ihmisyyden syvien haavojen pinnoilla ja kysyy, onko mikään kokemus liian pieni lapsuuden traumaksi, hukkuvatko hakkuuaukeat hömötiaisten kyyneliin ja miten kirjoitetaan essee sanomatta yhtään mitään.