Tutkimus käsittelee lastensuojeluvallan julkista oikeutusta suurten yhteiskunnallisten muutosten keskellä. Demokraattisissa yhteiskunnissa puuttuminen ihmisten yksityisyyteen voidaan katsoa oikeutetuiksi vain silloin, kun niillä on kansalaisten laaja hyväksyntä ja selvät rajat. Lastensuojelua tarkastellaan tutkimuksessa julkisen vallankäytön näkökulmasta ja selvitetään, millaisiksi lastensuojelun toimenpiteet ovat muotoutuneet viranomaisten käytännön toiminnassa. Teos tarjoaa yhteiskuntafilosofisen näkökulman aina ajankohtaiseen keskusteluun viranomaisten vallankäytöstä.



Lastensuojelu tähtää yksilöiden toimintakykyjen turvaamiseen ja kehittymiseen, mutta tietyissä tapauksissa se myös pyrkii rajoittamaan yksilöiden vapautta toimia haluamallaan tavalla. Kyseessä on haastava asetelma, jossa syntyy myös arvaamattomia seurauksia. Tutkimuksessa selvitetään järjestelmän tuottamien uhkatekijöiden vaikutuksia lastensuojelun asiakkaiden ja työntekijöiden toimintakykyihin. Asetelmaa valotetaan kolmesta näkökulmasta: lastensuojelun työnohjaajien, asiakkaana olleiden nuorten ja vanhempien.