Eräänä iltana Elafin isä vastaa puhelimeen ja joutuu kohtaamaan pahimman painajaisensa: hänen tyttärellään on poikaystävä. Isä suuttuu silmittömästi, ja Elaf tietää tehneensä pahan virheen. Hän ei saa puhua pojille. Koulussa kaverit eivät tiedä että mitään on pielessä. Elaf tuntee olevansa yksin, erilainen ja täynnä häpeää.

Omaelämäkerrallinen romaani on rehellinen kurkistus sääntöihin ja kieltoihin, jotka leimasivat kirjailijan lapsuutta. Se on myös tarina vapautumisesta ja rohkeudesta, jota vaatii kulkea omaa tietään ja elää vanhempien erilaisen maailmankuvan ja historian kanssa. Kirjan kolme vuosikymmentä kattavat luvut on lomitettu kunniakulttuuriin liittyvillä faktaosioilla ja kirjailijan vanhempien haastatteluilla, joissa he kertovat suhtautumisestaan kunniakäsityksiin nykyään.